Sneak peek!

It stole my heart when I saw it for the first time. It must be one of the cutest designs I've ever seen! The collection that this design belongs into is my definite favourite. There are maybe three or four collections that make me go nuts, but they're also very popular, so it's a bit expensive to start buying them online... So I usually get my designs from foreign cross stitch magazines. If I get lucky, that is! They don't exactly publish what I want. Anyway, luckily this one made it's way to the magazine, my mum specifically requested that I'd make this for her birthday. But it ain't done yet! I haven't completed backstitching, i.e. some of the outlines are missing. I hope you get to see the whole stitching soon though! I have an amazing journey coming up and I'm leaving next Saturday.. I have a lot to do before I leave, especially because it's a 5-week journey, but I might have enough time to finish the design!

Ps. This is the first design where I get to use satin threads..! Doesn't it look pretty?

Pimp my sofa

Today I got a little sofa in my room. It's been in another room for as long as I can remember, but we did a little bit of rearranging, so it doesn't fit there anymore. And because I've always wanted a sofa, my parents decided to put it in my room, instead of throwing it away. I don't really mind! I hope next year around this time I've already moved out. But I have to live with the sofa for about a year, so ... why not altering it a little bit! It's super ugly, super old, not exactly the most comfortable sofas to have, and it's even a little bit dirty... I think it really needs a new look. And I'm actually pretty excited! Nobody wants it anyway. I have no idea how to make new covers to the cushions (or whatever you wanna call them), but that's what makes this even more interesting! :)

Now I'm not sure when I'll be able to do all this, since I've got all kinds of things to do before my month-long trip to Central Europe, but hopefully I'll come up with something nice and manage to put it into practise! It always makes me happy to know that I've got something where I get to be a little creative :)

got some good news!

i finally got my hands on my official grad pictures, so that means i get to start making thank you cards!!

Craft lover meets American craft stores

Saatoin ehkä jossain ihan ensimmäissä postauksissa mainita, että USA on askartelun (ja erityisesti skräppäyksen) edelläkävijä. Että USA:ssa on askartelukulttuuri aivan toisenlaisella tasolla kuin mitä täällä Suomessa esimerkiksi, ja että USA:sta saa laadukkaimmat askartelumateriaalit. (..Ai enkö maininnut? No sitten on ollut kyllä tarkoitus.) Kun minä pieni askarteluintoinen eksyn tuonne askarteluparatiisiin, ei kotiin millään vaan voi tulla ilman suurta kassillista uutta tavaraa! Koko sen kuukauden aikana minkä Silverdalessa (Seattlen alueella) vietin, en tainnut käydä askartelukaupoissa kuin kahdesti (tai kolmesti). Ihan vain siksi, koska muuten olisi tarttunut aivan liikaa kaikkea mukaan. Ensimmäisellä ostoskerralla seisottiin kaverin kanssa kassalla todella epäuskoisina ja naurettiin hämmentyneinä joka kerta, kun summa nousi yhä huimempiin lukemiin - vaikken olekaan sellainen himoshoppaaja joka kaiken ostaa minkä käsiinsä saa, niin tuolla kerralla onnistuin hamstraamaan tavaraa sen verran että hintataju katosi täysin. Ja siitäkin huolimatta jokainen ostamani tavara oli tarkkaan harkittu ja tarpeellinen! Se jättimäinen kauppa, Michaels, oli vaan niin ihmeellinen paratiisi. (Myöhemmin, toisella ostokerralla kun suunnattiin toiseen kauppaan, totesin että se JoAnn on ehkä vielä täydellisempi.. Jotenkin onnistuin pitämään itseni kurissa ja käyttämään vaan sen 50 dollaria. Kaksisataa taisi kulua yhteensä.)

Aioin jo jenkkireissun aikana näyttää mitä aarteita käsiini onnistuin haalimaan, mutta nyt napsin muutamia erilliskuvia, ensimmäiseen jenkeissä ottamaan kuvaan kun kokosin kaikki Michaelsista saamani ihanuudet:

Näistä leimasimista suurin osa on dollarikorista, paitsi tuo pieni handmade-leimasin ja Sachel Paigen leimasin. Näin halvalla ei söpöjä leimasimia Suomesta saa...

Nämä seuraavat leimat oli aivan jotain suloisinta. Muksujen suusta tulleet viisaudet on parhaita! Lempisanontoihini kuuluu nyt "You make me smile all over my face" ja "If you're feeling blue - try painting yourself a different color". Aws.

Rub-on -tarroja ei hirveän paljoa Suomalaisista kaupoista löydy... siksi oli pakko saada muutama paketti mukaan kotiin. Idea on sinänsä aivan nerokas! Jäätelötikulla hinkataan kuva paperille. Vähän kuin lasten tatuoinnit! (Joissakin tarrapaketeissa tulee jopa jäätelötikku mukana, kuten tuossa yhdessä tuli. Se vaan ei tietenkään ole mikä tahansa jäätelötikku, vaan jäätelötikku jossa lukee "making memories".) Minä en oo noita vielä kertaakaan oikeastaan päässyt kokeilemaan, koska kivoja tarroja ei ole vielä aikaisemmin tullut vastaan.. tai sitten niille on annettu aivan järkyttävä hinta. Mutta nyt, nyt on tikut ja kaikki! :D

//: kuulin käytettävän nimeä 'siirtokuva'. niin kai sitten.

Jotain, mitä en varmasti Suomesta myöskään saa, on Seattle-aiheiset chipboard tarrat. Laittaisin tähän kohtaan pienempikuinkolmosen, ellei blogger sekottaisi sitä HTML-koodiin ja kieltäytyisi julkaisemasta koko juttua.

Mulla on joku intohimo osuviin sanontoihin. Erityisesti jos ne on vielä tyylikkäästi muotoiltu. Ja sanakirjaselitykset! Ah. Askarrellessa sanakirjaselitykset on ehkä vielä sanontoja hienompia, koska ne on vaan niin tyylikkäitä. Noissa läpinäkyvissä epoksitarroissa on monta aika loppuunkulunutta sanontaa muistoista, mutta kun niitä lätkii vaikka valokuva-albumiin, ne on pakostikin hyvän näköisiä.

Yksi toinen asia, mihin olen askarrellessa aivan hulluna, on köynnösmäiset koristeet (tai miksikä niitä nyt sitten ikinä kutsutaankaan). Niillä ei vaan voi saada aikaan rumaa jälkeä. Suomesta en ole onnistunut löytämään mitään noin nättiä kiehkurasettiä..! Luojan kiitos ne on leimasimia, eikä kertakäyttöisiä tarroja.. (Paitsi tuo strasseista tehty tarrakiehkura, mutta se on jotain niin harvinaista Suomessa, että olin aivan haltioissani löytäessäni noita kaupasta.)

Tagseja. Kuvittele tähän taas sydän. Näitä tag padeja olen Jyväskylästä pari kertaa löytänyt, mutta aina ne ovat olleen hirvittävän kalliita.. Tällaisia pakettikortin mallisia lappusia kun voisi vaikka tehdä itsekin! Näitä K&Companyn tag padeja oli kuitenkin aivan pakko ostaa pari kappaletta, kun niitä niin halvalla sai ja koska niistä löytyy kuusi suloista designia :) Vieressä olevat ruskeat journal staxit olivat myös aika löytö, kymmenen eri designia ja yhteensä 120kpl.. jos ei vaan kaikki olisi niin yksivärisiä. Mutta kun halvalla sain, niin mikäs siinä!

Vielä viimeisenä, eikä suinkaan vähäisempänä, on yksi mun suosikeista: glue dots. Näitäkään en ole Suomesta löytänyt. Näillä saan kiinnitettyä kaikki pienimmätkin yksityiskohdat, strasseista puhumattakaan! Spesiaalin tekee tästä löydöstä myös se, että nämä löytyi pienestä aivan hurmaavasta askarteluputiikista, joka taas löytyy eräästä Poulsbo-nimisestä skandinaavisesta kylästä. Ei tosiaankaan mistään niistä suurista askartelumarketeista.

ps. Kertokaa, jos teillä on ongelmia sivuston lataamisessa! Nämä kuvat on aika älyttömän suuria, lähentelee seitsemää megatavua. En jaksanut nyt niitä ruveta pienentelemään, mutta jos ongelmia tulee, niin hoidan sen sitten!

~~~

Americans are the pioneers of scrapbooking. Americans make the best materials, and they come up with the best ideas for using them. (The sad thing is that Americans seem to have more versatile selection of different crafting tools by Fiskars, even though Fiskars is a Finnish company!) So when a craft lover like me spends a month in America, there's no way I could come back home without having my bag full of scrapbook material! So today I'm showing you pictures of the selected few items that I find somehow precious :) and they're all 100% American.

The first picture shows two thirds of all the materials I bought while I was in the Seattle area. They're all from Michaels; at that point I hadn't seen JoAnn yet. (JoAnn ended up being almost better than Michaels, but for some reason I managed to spend just a fair amount of money!)

In the second picture I have my one-dollar stamps, which is a rare thing to see in Finland. Cute stamps like those will never be just one dollar in Finland! The Sachel Paige stamp and the little "handmade from the heart" stamp were not on sale though, those were a bit more expensive. (But then again, all wooden stamps are.)

Clear stamps are my favourites! And those kid quotes are the cutest things ever. Two of those quotes are also some of the best quotes I've ever heard!

Rub-ons are a bit rare in Finland. I've seen some, but I've never bought any, because so far they haven't been very interesting. These, on the other hand, were something that I just had to get! I love good quotes, and those friendship quotes were so darn pretty too... and the ones that talk about traveling are perfect for my travel journal.

Seattle chipboard stickers were a must! :)

The 6th picture is yet another good example of my passion for quotes; English speakers just have better quotes, and they make them look good too. I don't think they are as fascinating in Finnish as they are in English.

I'm really excited about the items in the seventh picture, because I've been searching for clear stamps like those for a long time.. and those rhinestone versions are super rare in Finland. (I have no idea what to call those decorations! I guess they're ...wreaths, of some sort?)

K&Company's tag pads are expensive in Finland. And the brown ones are a bit rare too. They're not the most exciting things I bought, but they were worth it anyway! K&Company's tag pads are super cute.

And last, but not least, glue dots! They might be something that you'd consider to be completely normal, but again those are rare in Finland. I remember the frustrated feeling of not having glue dots (it's quite tricky to attach rhinestones that aren't self-adhesive..), and I didn't even know they exist! So to me it felt like a miracle to find glue dots.

ps. Let me know if you're having troubles with reading my blog! My pictures are huge, like 7 Megabytes, so loading might take a while. I'm not sure, so let me know if something like this happens, and I'll resize the pictures. :)

"this is the first day of the rest of your life"

Yhdellä Matt Maher -nimisellä muusikolla on kappale, jossa mies laulaa tuon (ehkä hieman kuluneen) pätkän, ja tuo pätkä on pyörinyt mielessä aika paljon viimeaikoina. Tämän ja edellisen postauksen välille mahtuu pieni ikuisuus, mikä ärsyttää kovasti, ja ehkä vähän hävettääkin.. Sen pienen ikuisuuden aikana tuli vietettyä mm. kuukausi Amerikassa, mutta elättelin toiveita blogiin kirjoittelusta reissun aikanakin, minkä vuoksi en sitten maininnut lähtiessäni reissusta mitään. Se oli loppujen lopuksi ehkä vähän tyhmää, koska tiesin että halusin olla vähän aikaa erossa Suomesta ja suomalaisista jutuista. Kotiinpaluu taas tarkoitti melkein puhtaalta pöydältä aloittamista: edessä ei ollutkaan enää mitään sen kummempia suunnitelmia. Syksyllä ei tapahtuisi mitään, koska edessä on kokonainen välivuosi. Kaikkien näiden neljän viikon aikana, mitä olen Suomessa taas viettänyt, on aika mennyt lähinnä siihen, että saa elämän taas kunnolla käyntiin. Ja mitä pidemmälle aika kului, kynnys tänne kirjoittamiseen vain kasvoi.

Nyt sen sijaan syksyyn mahtuu jo aika suuria suunnitelmia, ja kotiutuminenkin alkaa olla kohta puoliin ohi (niin, olen tunnetusti hidas...) joten ehkä nyt olisi korkea aika herätellä henkiin tämäkin harrastus? Nyt kun siihen intoa alkaisi taas löytyäkin. :) Synttärisankarit odottelevat korttejaan, valokuvaus on vihdoin aivan toisenlaista uuden järkkärin ansiosta, ja pari videoprojektiakin odottaa syntymistään. Uusia ideoitakaan ei tarvitse enää niin hirveän kauaa odotella. (tai ehkä tuo on vähän vielä toiveajattelua..) Ehkä etsin siinä samassa tälle blogille uuden layoutin, sillä vaikka tästä omalla tavalla tykkäänkin ja tätä kauan etsin, tuli huomattua omalla läppärillä ettei tästä layoutista näe oikeasti puoliakaan. (Oma kotinäyttö on sen verran suuri, etten koskaan tullut ajatelleeksi koko juttua.) Mitä järkeä on tehdä blogitaustalle sellainen design, ettei se sovellu tavallisille näytöille?

Anyways, hirveän kovasti toivon että tästä pääsen taas vauhtiin, anteeksi taas etten mitään kahteen kuukauteen pukahtanut. Korttien ja muiden sellaisten tekeminen (..vieläkin vältän sitä sanaa 'askarteleminen'..) pitäisi nyt olla entistä hauskempaa Amerikasta hankittujen tarvikkeiden avulla, ja kun järkkärillä saa niistä napsittua parempia kuvia... ah, melkein jo odotan ensimmäisen tekeleen valmistumista. :)

~~~

I remember that little quotation from a song I heard while I was in the US - yes, that's where I've been, for a month, and unfortunately I have failed to mention about it. I was going to update this blog during my stay, but I wanted to be away from Finland for a while. What's also unfortunate is that ever since I came back home, I've been trying to settle in and get my life started.. And that was about a month ago. I'm truly sorry, but I hope you understand.. Even though the quotation mentioned in the title sounds a little cheesy, I have been thinking about it a lot lately. Every day is the first day of the rest of my life, especially because I'm having a gap year and so I'm having ..a fresh start.

A fresh start is also a little something that this blog needs, perhaps. A couple of weeks ago I finally purchased my very own DSLR camera, and the craft tools and materials I got from America are something that can't be found in Finland, so I believe crafting will be a lot more interesting from now on. I'm also starting to get new ideas for new projects, so hopefully I'll be able to bring this blog back to life! I'll have my fingers crossed, hope you'll have yours too. :)


//: miksi pidän aina loppujen lopuksi enemmän englanninkielisestä versiosta...? mä en osaa puhua suomea kuulostamatta tönksähtelevältä. äehm.

//: changed the layout. don't know if it's any better, but it's something ! although i hate white backgrounds.

dance like you've never danced before

YO-juhlahumu on nyt viimein oikeasti sitten ohi! (Aamupäivän YO-kuvauksia lukuunottamatta, joita varten minun tulisi olla nukkumassa, ettei silmäpussit olisi herätessä aivan kamalat.. mutta pyörisin sängyssä kuitenkin. Sovitaanko, että ne pitkät päiväunet olivat ne kauneusunet?)

Juhlia edeltävänä iltana tein viimetipan valmistelujen sijaan synttärikorttia, josta vähän ehdin mainita viime kerralla. Kortti oli aivan ensimmäinen oikea korttitilaukseni! Se valmistui noin yhdentoista aikaan illalla, minkä jälkeen lähdin viemään sitä vielä ystävälleni Saanalle, joka antaa kortin saksalaisen au pair-perheen kohta 6-vuotiaalle tytölle lahjaksi. (Entä ne viimetipan YO-valmistelut? Niitä tein sitten vielä puolenyön aikaan.) Kortin teema oli tarkkaan tiedossa, pieni tyttö kun niin kovasti kuulemma pitää balleriinoista ja vaaleanpunaisesta väristä! Keksin tehdä korttiin taas 3D-mekon, Saana kun oli nähnyt edellisen 3D-mekkoluomukseni, ennen kuin se oli löytänyt tiensä Ellan hoteisiin, ja pitänyt ideasta myös.

Anteeksi, kuvanlaatu on taas sieltä huonommasta päästä! Kuvat on otettu yöllä, eikä meillä kotona ole edelleenkään oikein mitään hyvää paikkaa kuvien ottamiseen. Balleriinoilla on tunnetusti tutut, tyllihameet, ja niin on tälläkin neidolla. Muuten tein asun samaan tyyliin kuin Ellan kortissa; vaaleanpunaista satiinikangasta kiedottu mallin ympärille, pehmusteineen kaikkineen. Balleriinan piirtäminen tuotti alkuun hankaluuksia, koska olen ehkä huonoin mahdollinen piirtämään ihmisiä anatomisesti oikein, enkä osannut tehdä oikein piirroshahmojakaan. Googletin balleriinojen kuvia vaikka millä mitalla, kunnes lopulta löysin tämän neitokaisen!

Kaikki ongelmani olivat kertaheitolla ratkaistut! Tai niin ainakin luulin, kunnes tuli aika vaihtaa neidon mekko. Neidin jalkojen ulkomuoto ei nimittäin enää ollutkaan ihan niin luonnollinen, kun helma lyheni! Yritän kovasti vakuutella itselleni ettei sitä huomaa, tai että jalat eivät oikeasti näytä niin häiritseviltä, että kauneus on katsojan silmässä ja niin edes päin! Että ehkäpä tuoretta 6-veetä ei haittaa sellainen :D

Lisäsin tyllihameeseen väriä laittamalla vaaleanpunaisia untuvahöyheniä tyllisuikaleiden väliin, ja koreimman höyhenenkärjen päälle koristeeksi. Se toimi yllättävän hyvin! En ollut nimittäin varma kuinka paljon tavaraa saan ahdettua pienen vyötäröllä olevan silkkinauhan alle.. Ja vielä niin, että ne kestää kuusivuotiaan käsissä. Toivotaan, että pikkuinen tykkää kortistaan!

~~~

English description coming a bit later!

eeny, meeny, miny, moe...

For some strange reason I find it easier to write in English. I might be able to describe things more accurately in Finnish, and my English isn't absolutely perfect, but I can't change the fact that Finnish feels .. awkward. (Surprise surprise.) It may not stay that way, but I'm still thinking about having a blog in English only.. So, just to see how it feels like, I'm going to show you one of my quickmakes without using Finnish. Sorry guys. :)

Quickmakes are sometimes my favourites. They're very handy when you have to make a card in a hurry, and if you come up with (or find) a pretty design, it won't even look like a quickmake. Here's one of my favourite quickmakes that just arrived to its new owner:

I stamped and coloured the image of three little mice enjoying a birthday cupcake. Margaret Sherry is one of my favourite designers, her Penny Black stamp collections are the sweetest ever!

The tag has been attached with foam pads, to create a 3D effect. You can't really see it from here, but the card is quite small; less than 10cm x 10cm. Definitely a quickmake, you can't spend too much time on decorating the card if you have a limited space!

The card I've been working on with these last few days is a pink ballerina card, a birthday card to a little German girl :) I should be able to post some pictures of it soon!

from a mess to the masses

Ylioppilasjuhlien kutsukortit.
Tähänastisen elämäni toiseksi tai kolmanneksi suurin korttiprojekti. :D Kortteja piti tehdä 40kpl, minkä vuoksi niihin kului aikaa kaikenkaikkiaan ehkä pari kuukautta, huolimatta siitä että yritin tehdä niistä mahdollisimman yksinkertaisia. Kaksi kuukautta on kyllä pitkä aika, loppua kohden korteille tuli tavallaan sokeaksi - tuli katseltua niitä ihan liikaa! Samasta syystä en oikein keksi niistä tässä vaiheessa mitään sanottavaa. Mutta huolella ja lämmöllä ne tuli tehtyä siitä huolimatta, ja nyt ne ovat viimein kolahtaneet ihmisten postiluukuista alas.

Perhoset olivat työläimpiä, siihen meni muutama päivä leimata, maalata, leikata ja glitteröidä kaikki 40kpl. Mutta nättejä ne on! Toiseksi työläimpiä olivat perhosten alla olevat rusetit, ne kun piti melkein pala palalta teipata paikoilleen.

Semitäysi korttitehdas loppusuoralla.

Kuuden hengen ruokapöytä muuttui korttitehtaaksi aina askartelun ajaksi, muina aikoina kortit valloittivat pöydästä "vain" puolet. Tässä perheessä on pari muutakin ihmistä, jotka ovat ihan tyytyväisiä ettei kortteja tarvinnut tehdä enää kauempaa.. :)

Taustasta tuli hyvin yksinkertainen, aikaa ei olisikaan ollut muunlaiseen. Pitkäaikaisen askarteluprojektin huonoja puolia on mm. se, että projektin aikana askartelukaupasta saattaa loppua juuri se materiaali, mitä tarvitset. Näin kävi kaksipuoleisen teipin kohdalla, mikä on ehkä yksi tärkeimmistä tarvikkeista ikinä! Vakioteippini pelasti tilanteen kuin tilanteen, se oli vahvaa ja sata kertaa siistimpää kuin mitkään liimapuikot. Kauppaan tuli käyttämäni teipin tilalle toisenlaista teippiä, halvempaa ja huonolaatuisempaa. Sen sain todeta hyvin pian sen jälkeen kun sitä ensimmäistä kertaa käytin.. Moinen teippi ei tahdo pitää kunnolla edes kahta paperia kiinni toisissaan, saati sitten valokuvaa tai silkkinauhaa! Voikukan taustan maalaaminen käpristi kartonkia hieman, eikä teippi saanut sitä(kään) pysymään aloillaan, oli pakko sotkea kortit erikeepperillä ja litistää ne sanakirjan alla. Mutta vihoviimeinen tikki tuli pari viikkoa korttien valmistumisen jälkeen, kun teippi alkoi yhtäkkiä näkyä kutsupapereiden alta.. Ne teipit voi nähdä tuostakin kuvasta (ja viimeistään siinä vaiheessa kun klikkaa kuvan suuremmaksi), livenä ne pistävät silmään heti (ja sekös suututti)! Mutta sille ei enää siinä vaiheessa voinut mitään.

Valmiista korteista en onnistunut saamaan yhtäkään hyvää kuvaa, jouduin ottamaan ne kiireessä muutamaa tuntia ennen postiin viemistä. Kaikista "laadukkaimman" kuvan näet siis tuossa, jossa värit ovat vääristyneet hieman :P Pahoittelen muutenkin harvinaisen huonolaatuisia kuvia, meidän taloon ei luonnonvaloa hirveästi pääse - eikä sopivaa valaistusta löydy mistään muutenkaan - ja kameranikin alkaa näyttää ikääntymisen merkkejä. Koko projektiin mahtui muutenkin ihan kiitettävästi vastoinkäymisiä, mutta niistä positiivisista puolista olen sitten enemmän kuin iloinen! Korteista saatiin sattumalta YO-juhliini väriteema, taustamusiikki-idea, ehkä jopa kiitoskortti-idea ja asusteideakin! Kaiken kukkuraksi kirjekuoret, helmiäisen valkoiset, ovat samaa sävyä kuin YO-mekkoni. Eikä parit saamani palautteetkaan ole olleet huonoja :) Ehkä ihmiset sitten näkevät sen, minkä minäkin niissä korteissa näin vielä projektin alkupuolella. Nyt kelpaa pieni tauko näiden katselusta!

(Click on the picture, it looks a little better in full size!)

~~~

It's official! I'm graduating from high school next Saturday. And for a big celebration like that, proper invitations are needed. :) Making 40 invitations took me about two months altogether, even though I tried to make everything as simple as possible. But a lot of things can happen inside two months! For example my precious double-sided tape (that has never failed me) ran out, and the store where I could get it stopped selling it. Instead they had this new kind of tape, which turned out to be a complete disaster! It couldn't even hold two pieces of paper together, let alone photographs and ribbons! And about a week after I was finished with the cards, the tape became visible, you could see it clearly under the piece of paper where I wrote my invitation. (Click on the third picture, you might be able to see it.)

But, a long project without drawbacks is not a real project! The good things that come out of it feel even better when you've had some challenges along the way. :) For example, these cards gave us the idea to have a (certain kind of) background music in my party. We got the color theme from these cards, and some ideas about accessories and thank-you-cards, and the funniest thing is that the glossy envelopes match my dress!

The second picture shows how much room I usually needed for my cardmaking, although the picture doesn't show everything and it's still looking pretty organized. Third picture shows the back of the card, and the fourth is how they looked like in the end. Although the quality of these pictures is just awful, especially in the third one! The colors are horrific. I apologize, I don't have the perfect conditions for taking pictures at my house.. The house is super dark.

Anyway, this was my latest project, hope you like it (dispite the bad quality of my photos)! :)

"Koskaan ei voi olla liian tyttömäinen!"

Sain eilen valmiiksi yhden synttärikorteistani, joten se saa kunnian nyt olla ensimmäisenä. Kyseessä oli kortti, jonka oli tarkoitus olla idyllinen, jäljitellä ehkä vähän 50-luvun tyyliä (vähän niin kuin Hairspray-musikaalissa!), ja jonka pääosassa olisi Vivien of Hollowayn mekkoluomus. Nämä kaikki olivat lähinnä suuntaa antavia, koska malleja ja sopivia materiaaleja oli aika vähän, mutta idyllisyydestä yritin pitää kiinni. Kortin tyyli muuttuikin jossain vaiheessa täysin toiseksi, mutta lopputulos ei ollut ollenkaan huono!

Sommittelua.

Mekkoa oli aika hauska tehdä! Keksin laittaa mallipalan ja kankaan väliin pehmustetta, jolloin 3D-vaikutelma oli entistä parempi. Ja olihan sitä pehmeää satiinimekkoa kiva hiplata :D Pehmusteiden takia tosin mekkoon piti tehdä pussihelma, mitä en ollut kyllä suunnitellut, mutta parempi se oli loppujen lopuksi noin, muuten olisi pitänyt ommella helma purkautumisen varalta. Ja satiinikangas purkautuu kyllä helposti! Halusin ommella kortin reunat, sillä se toimii joskus todella kauniina koristeena (ja taidan itse olla vähän hullaantunut sellaiseen). Täydellisen värin valitseminen ei tosin kovinkaan usein ole helppoa...

...mutta sitten muistin omistavani hohtavan valkoista satiinilankaa. Voilá!


Olisin hurjan kovasti halunnut käyttää noita siniruutuisia pehmokukkia, ne olisivat olleet sitä jotain idyllistä! Mutta ne olivat liian suuria ja veivät huomion mekosta.. Käytin sitten paperikukkia.


Lopputuloksena oli sitten varsin tyttömäinen, mutta nätti ja keväinen kortti! Eikä tyttömäisyyskään ole edes huono asia :)

Finito!

~~~

A couple of days ago I came up with an idea of making a birthday card, with a 3D dress on it. It was supposed to resemble the 1950's style (the kind of style they have in Hairspray, the musical, check out the link I posted about Vivien of Holloway so you'll see what I'm talking about) but I didn't have enough of right materials, so I ended up making a springy girly birthday card. I like to decorate cards by sewing things on them, it gives them a soft and cosy touch. Picking the right color thread wasn't easy, until I found some white satin thread! I wanted to try and make the card even just a little bit idyllic, hence the reason I have a blue fabric flower on one of the pictures above, but in the end paper flowers were the best option. The card turned out to be quite nice anyway, don't you think!

Voiko sitä kutsua taiteeksi?

"Askartelublogi" kuulostaa mielestäni vähän tylsältä, enkä haluaisi kutsua tätä sillä nimellä. Askartelusta tulee mieleen keltaiset lasten sakset, erivärisiä papereita ja nuhraantunut liimapuikko; askartelusta tulee mieleen yksinkertaisia asioita. Siitä tulee mieleen keltaisia paperipupuja, pääsiäiskrääsää ja höyheniä. Katsoin ihan mielenkiinnosta googlen kuvahaun mielikuvan askartelusta, ja jo kolmantena sivulla komeili pääsiäiskoristeet. Tylsää, persoonatonta!

Tästä blogista ei keltaisia saksia tai paperipupuja löydy, vaikka askartelusta täällä puhuttaisiinkin. Monet esittelemistäni tuotoksista päätyvät usein jonkun lahjaksi päivää piristämään, mikä luonnollisesti estää keskeneräisistä puuhista kertomisen, mutta ei anneta sen estää! Blogi tulee olemaan myös mahdollisimman usein kahdella kielellä (tai ainakin yritän kovasti pitäytyä siinä), sillä osa tänne eksyvistä ei ole suomalaisia. Ehkä onnistun jossain määrin rikkomaan nuo typerät stereotypiat askartelusta, ehkä en, mutta pääasia on että kaikesta saa hyvän mielen! :)

~~~

Welcome to my new blog, where arts and crafts meet imagination! Just to give you an idea of what's going on, I will be presenting some of my on-going craft projects, as well as some old ones. I'll try to post updates briefly in English as well!