from a mess to the masses

Ylioppilasjuhlien kutsukortit.
Tähänastisen elämäni toiseksi tai kolmanneksi suurin korttiprojekti. :D Kortteja piti tehdä 40kpl, minkä vuoksi niihin kului aikaa kaikenkaikkiaan ehkä pari kuukautta, huolimatta siitä että yritin tehdä niistä mahdollisimman yksinkertaisia. Kaksi kuukautta on kyllä pitkä aika, loppua kohden korteille tuli tavallaan sokeaksi - tuli katseltua niitä ihan liikaa! Samasta syystä en oikein keksi niistä tässä vaiheessa mitään sanottavaa. Mutta huolella ja lämmöllä ne tuli tehtyä siitä huolimatta, ja nyt ne ovat viimein kolahtaneet ihmisten postiluukuista alas.

Perhoset olivat työläimpiä, siihen meni muutama päivä leimata, maalata, leikata ja glitteröidä kaikki 40kpl. Mutta nättejä ne on! Toiseksi työläimpiä olivat perhosten alla olevat rusetit, ne kun piti melkein pala palalta teipata paikoilleen.

Semitäysi korttitehdas loppusuoralla.

Kuuden hengen ruokapöytä muuttui korttitehtaaksi aina askartelun ajaksi, muina aikoina kortit valloittivat pöydästä "vain" puolet. Tässä perheessä on pari muutakin ihmistä, jotka ovat ihan tyytyväisiä ettei kortteja tarvinnut tehdä enää kauempaa.. :)

Taustasta tuli hyvin yksinkertainen, aikaa ei olisikaan ollut muunlaiseen. Pitkäaikaisen askarteluprojektin huonoja puolia on mm. se, että projektin aikana askartelukaupasta saattaa loppua juuri se materiaali, mitä tarvitset. Näin kävi kaksipuoleisen teipin kohdalla, mikä on ehkä yksi tärkeimmistä tarvikkeista ikinä! Vakioteippini pelasti tilanteen kuin tilanteen, se oli vahvaa ja sata kertaa siistimpää kuin mitkään liimapuikot. Kauppaan tuli käyttämäni teipin tilalle toisenlaista teippiä, halvempaa ja huonolaatuisempaa. Sen sain todeta hyvin pian sen jälkeen kun sitä ensimmäistä kertaa käytin.. Moinen teippi ei tahdo pitää kunnolla edes kahta paperia kiinni toisissaan, saati sitten valokuvaa tai silkkinauhaa! Voikukan taustan maalaaminen käpristi kartonkia hieman, eikä teippi saanut sitä(kään) pysymään aloillaan, oli pakko sotkea kortit erikeepperillä ja litistää ne sanakirjan alla. Mutta vihoviimeinen tikki tuli pari viikkoa korttien valmistumisen jälkeen, kun teippi alkoi yhtäkkiä näkyä kutsupapereiden alta.. Ne teipit voi nähdä tuostakin kuvasta (ja viimeistään siinä vaiheessa kun klikkaa kuvan suuremmaksi), livenä ne pistävät silmään heti (ja sekös suututti)! Mutta sille ei enää siinä vaiheessa voinut mitään.

Valmiista korteista en onnistunut saamaan yhtäkään hyvää kuvaa, jouduin ottamaan ne kiireessä muutamaa tuntia ennen postiin viemistä. Kaikista "laadukkaimman" kuvan näet siis tuossa, jossa värit ovat vääristyneet hieman :P Pahoittelen muutenkin harvinaisen huonolaatuisia kuvia, meidän taloon ei luonnonvaloa hirveästi pääse - eikä sopivaa valaistusta löydy mistään muutenkaan - ja kameranikin alkaa näyttää ikääntymisen merkkejä. Koko projektiin mahtui muutenkin ihan kiitettävästi vastoinkäymisiä, mutta niistä positiivisista puolista olen sitten enemmän kuin iloinen! Korteista saatiin sattumalta YO-juhliini väriteema, taustamusiikki-idea, ehkä jopa kiitoskortti-idea ja asusteideakin! Kaiken kukkuraksi kirjekuoret, helmiäisen valkoiset, ovat samaa sävyä kuin YO-mekkoni. Eikä parit saamani palautteetkaan ole olleet huonoja :) Ehkä ihmiset sitten näkevät sen, minkä minäkin niissä korteissa näin vielä projektin alkupuolella. Nyt kelpaa pieni tauko näiden katselusta!

(Click on the picture, it looks a little better in full size!)

~~~

It's official! I'm graduating from high school next Saturday. And for a big celebration like that, proper invitations are needed. :) Making 40 invitations took me about two months altogether, even though I tried to make everything as simple as possible. But a lot of things can happen inside two months! For example my precious double-sided tape (that has never failed me) ran out, and the store where I could get it stopped selling it. Instead they had this new kind of tape, which turned out to be a complete disaster! It couldn't even hold two pieces of paper together, let alone photographs and ribbons! And about a week after I was finished with the cards, the tape became visible, you could see it clearly under the piece of paper where I wrote my invitation. (Click on the third picture, you might be able to see it.)

But, a long project without drawbacks is not a real project! The good things that come out of it feel even better when you've had some challenges along the way. :) For example, these cards gave us the idea to have a (certain kind of) background music in my party. We got the color theme from these cards, and some ideas about accessories and thank-you-cards, and the funniest thing is that the glossy envelopes match my dress!

The second picture shows how much room I usually needed for my cardmaking, although the picture doesn't show everything and it's still looking pretty organized. Third picture shows the back of the card, and the fourth is how they looked like in the end. Although the quality of these pictures is just awful, especially in the third one! The colors are horrific. I apologize, I don't have the perfect conditions for taking pictures at my house.. The house is super dark.

Anyway, this was my latest project, hope you like it (dispite the bad quality of my photos)! :)